Kylät

Klamila

Suomenlahden rannalla, mantereen kaakkoisimmassa kolkassa sijaitsee Virolahdella,  joka tunnetaan erityisesti Vaalimaan rajanylityspaikasta. Maarajaa on Haminan kaupungin ja Miehikkälän kunnan kanssa, sekä valtionrajaa Venäjän kanssa. Etelässä Virolahden rantoja huuhtoo Suomenlahti. Kunnan länsiosassa sijaitsee Klamilan kylä, joka oikeastaan koostuu useasta eri kylästä. 

Klamilan kyläkirkolla pidetään tiekirkkoa ja basaaria heinäkuun ajan. 
Basaarista voi ostaa sinne lahjoitettua tavaraa ja kahviosta saa herkullisia leivonnaisia.

Häppilä

Häppilä sijaitsee Klamilan, Kattilaisten, Rikon ja lännessä Haminan kaupungin rajaamalla alueella. Häppilä on Virolahden vanhimpia  kyliä. Ensimmäinen maininta kylästä on vuodelta 1455 ja asukkaita kylään tuli 90 vuotta myöhemmin. Kylässä on kaikenikäsiä asukkaita vauvasta vaariin. Erityisesti lapsiperheiden on hyvä asua Häppilässä rauhallisuuden ja luonnonläheisyyden ansiosta. 

Nykyisen maatalouspolitiikan seurauksena kylän elinkeino on muuttunut karjataloudesta erilaisiin yritystoimintoihin sekä muihin ammatteihin. Onneksi kylästä löytyy vielä muutamia sitkeitä maanviljelijöitä ja maitotilallisia, jotka jaksavat uskoa maatalouden tulevaisuuteen.

Häppilä on valittu Virolahden vuoden kyläksi vuonna 2004. Muutamat kylän asukkaat ovat saaneet kunnianosoituksina arvonimiä, mm. kunnallisneuvos, velliemäntä ja taarastinnoja jopa kaksittain.

Häppiläläis-lähtöinen, nykyisin Ruotsissa asuva kirjailija Taina Sampakoski oli vuonna 2006 Finlandia-palkintoehdokkaana esikoisromaanillaan Ikoni.

Järvenkylä

Muutama kilometri Klamilan taajamasta Museotietä itään on Järvenkylän kylä, johon kuuluu myös Tinkanen meren rannalla. Tinkasentien varrelle alkupäähän on siirretty aikoinaan Mustamaan saaren asukkaat ja Museotien pohjoispuolelle Vetelällesuolle Orslahden siirtolaisia. Kylälle nimen antanut järvi, Natura-alueeseen kuuluva suorantainen Hinkkajärvi, on piilossa kallioiden välissä metsässä Ravijoen kylän laidalla.

Järvenkylässä on todettu asutun kauan: Meskäärtyn hiekkatöyräältä on löydetty kivikauden asuntojen pohjia. Sitä emme tiedä, mikä nimi alueella ammoin oli, vanhoissa kartoissa lukee Träskeby. Muinaiset asumukset saattoivat olla hiukan erinäköisiä kuin nykyiset talot, joita kylässä on joitakin kymmeniä. Lisäksi kesämökkejä on rannoilla satakunta, osaksi saarissa, joita kylään kuuluu parikymmentä jos luodotkin lasketaan mukaan.

Järvenkylässä on kaikki mitä maaseudun luonnossa kaivata voi: vuoria, notkoja, metsiä, merta, saaria, soita, puroja, peltoja, lehmiä laitumella, mansikoita aurinkoisessa rantapellossa.

Metsästysseurat on muodostettu yhdessä kahden naapurikylän kanssa, kalastusalue on oma.

Kummikirkon kivet, suuret siirtolohkareet ja luola, vaikeiden aikakausien piilopaikka, on metsässä Vetelänsuontien varressa.

Tinkasentieltä taas näkyy pronssikautisia hautoja kahdessakin paikassa. Järvenkylä on suomenkielinen paikka, mutta oudoilta kuulostavia nimiä on useita: Meskäärty, Paatvuori, Novasvetti, Lospotinmäki, Semppelinmäki, Skogsby, Päkinoja, Huuperinvuori, Resu, Paru sekä saaret Souvio, Pivouri, Nästiö, Lampsi jne.

Kylän huonot puolet ovat vähissä: Museotiellä Raaponkallion mutkassa kummittelee, Muhkuraisissa on muhkuroita ja rospuuttoaikana kyläteillä on hankala lykkiä teleskoja.

Länsikylä

Länsikylässä on ollut asutusta jostain 1400-1500 luvulta, nimikin on ollut Flonkarböle. No niin se vanhemmasta historiasta, vielä 1970 luvulla taloissa oli lypsykarjaa melkein kaikissa mummonmökkejä lukuunottamatta. Kylässä toimi kaksi puuverstaa toisessa tehtiin ovia ja ikkunoita sekä keittiökalusteita, toisessa höylähirsimökkejä. Niskan Jussi teki suksia 1950 luvulla.

Kylän pohjoispuolella sijaitsee ”vuorijono” Lintanvuori, Ristkorpi ja Karkorpi, siellä ainakin 50-60 lukujen lapset laskivat mäkeä ja taisi siellä niitä suksia katketa. Nykyään Länsikylässä ei ole yhtään karjatilaa, Hevosia on monessa talossa hevosharrastuksen lisäännyttyä. Ratsastajia ja harjoituskärryjä vetäviä hevosia tulee länsikyläntiellä usein vastaan.

Pellot ovat kaikki viljelyssä enimmäkseen viljanviljelyssä kun karjoja ei enää ole. Yksi sinnikäs luomuviljelijäkin kylällä on.

Yhdistystoimintaakin on vielä, Pyölinjokilaakson Maa- ja Kotitalousseura toimii, pidetään rantailta, kahvitetaan torilla. Länsikylän Erämiehillä on metsästysmaja Haarakosken kalliolla, toimintaa on monenlaistametsästykseen liittyen.

Länsikylän Yhteisalueet hoitelee yhteistä Mutasuota, jossa kurkia pesii joka kesä. Pyölinrannassa on mökki ja mattolaituri jossa mattoja pestään niin kauan kuin laki sallii.

Yritystoimintaakin on jonkin verran, metsäkoneyrittäjä Talsin Mikko oikeastaan Rikon puolelta, Veljekset Kuokan kuljetus ja maanrakennus yritys Länsikyläntien alkupäässä. Kylältä käydään töissä myös kylän ulkopuolella aika monesta talosta. Niitä mummonmökkejä on kesäasuntoina muutama. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta pellot pysyvät ja joku niitä toivottavasti viljelee. Kylältä käydään varmaankin muualla töissä enenevässä määrin. Uusia taloja on rakennettu ja vanhat talot vaihtaneet omistajaa. Kylällä on tulevaisuutta kun nuoriakin asuu ja jatkaa tilanpitoa.

Lasse Ripatti.

Kattilainen

Kattilaisten kylä  sijaitsee läntisessä osassa Virolahtea. Kylällä on yhteistä rajaa Nopalan ja Häppilän kylien sekä Haminan kaupungin kanssa.

Kylä mainitaan vuoden 1544 savuluettelossa, kylässä oli tuolloin Kattilus-niminen isäntä, josta kylä lienee saanut nimensä. Valtatie 7 halkaisee kylän. Sen pohoispuolella Nopalaan johtavan tien varrella on kaksi uudempaa asuinaluetta. Valtatien eteläpuolella, Häppilään ja Klamilaan johtavan tien varrella on vanhaa kyläaluetta. Uusia taloja on Kattilaisille viime vuosina noussut useita ja lapsiperheitä on muuttanut kylään. Monet ovat palanneet sukunsa juurille. Onhan kylä sijaintinsa puolesta hyvällä paikalla -maaseudulla, mutta lyhyen matkan päässä Haminasta. Karjatiloja kylässä ei enää ole, viljaa viljellään vielä kahdella tilalla. Hevosia on kuitenkin useammassa talossa. Nykyään leipä hankitaan käymällä työssä enimmäkseen Haminan ja Kotkan suunnalla. Lisäksi kylällä on yritystoimintaa.

Osa taloista toimii kesäasuntoina. Kesämökkejä on myös kylän lampien rannalla: Likolammella, Mustalla lammella, Vuorilammella ja Luotosella.

Ravijärvi

Entinen syrjäkylä valtatie 7 varrella, tulevan moottoritien kainalossa. Pitäjän läntisessä osassa. Valtatie 7 avattiin liikenteelle 1960 luvun puolivälissä, tien valmistuminen muutti kylän kulkuyhteyksiä huomattavasti. Kulkuyhteydet niin itään kuin länteenkin ovat hyvät ja matka-ajat lyhenivät paljon.

Kylään ja entiseen koulupiiriin kuuluvat Uski, Piispa, Nopala sekä muutama talous Järvenkylän pohjoisesta osasta valtatie 7 eteläpuolella. Uski ja Piispa ovat yhtenäinen kylänosa ja Nopala omansa. Uusi moottoritie jakaa kylän vielä enemmän kahteen osaan, moottoritielinjaus menee Nopalan ja Piispan väliltä

Ravijärvi ja Ravijoki olivat kivikaudella pitkä vuonomainen merenlahti, jossa vallitsi suotuisa elinympäristö. Tästä kertovat monet muinaiset asuinpaikat ja kiviesinelöydöt. Vanhimmat kylällä asuvat suvut tulivat 1600–1700 lukujen alussa , he olivat Suur-Uskit, Uskit ,Piispat ja Nopanen.

Elinkeinoina maatalous on kautta-aikojen elättänyt kyläläisiä, metsissä on vieläkin nähtävänä suuria puuhiili varastoaumojen pohjia. Ravijoen perkauksella saatiin hyvää peltomaata, mikä lisäsi lypsykarjatalouksien määrää. Nykysinkin kaikkia peltoja viljellään. Karjaa on kahdessa taloudessa, hevosia muutamassa taloudessa. Osa ihmisistä käy ansiotyössä kodin ulkopuolella. Piipsalla ja Uskilla kaikki talot ovat käytössä, joko vakituisina asuntoina tai muutamat kesäasuntoina.

Nopala

Nopalan kylä Virolahden länsiosassa, yksi Ravijärven muodostavista kylistä, on saanut nimensä Nopanen nimisen tilan mukaan. Kylän nimen synnystä on myös toisenlainen tarina. Legendan mukaan kylän miesten ollessa kaskeamassa, joku miehistä oli tulen sytyttyä tokaissut ”No palaa”.

Nopalan viimeisen talon ja Ravijärven ensimmäisen talon väliä on pari kilometriä, tästä syystä Nopala on eriytynyt muusta Ravijärvestä omaksi kyläkseen. Tulevaisuudessa Nopala jää moottoritien rakentamisen jälkeen tien pohjoispuolelle, muun osan Ravijärveä jäädessä eteläpuolelle.

1930 -luvun alkupuolella Nopalaan rakennettiin tanssilava. Nopalan VPK järjesti kesäisin useita iltamia, lisäksi lavaa vuokrattiin häiden ja muiden juhlien pitopaikaksi aina vuoteen 1964 asti.

Nopalassa toimi sotavuosina 1941 – 1942 ilmavalvonta paikallisten lottien toimesta. Ilmavalvontatornin muistomerkki julkistettiin vuonna 2009.

Aiemmin kyläläisten pääelinkeinoina olivat maa- ja metsätalous, erityisesti maidontuotanto. Nopalan maanviljelykselle piristysruiskeena oli Ravijärven kuivattaminen vuonna 1960 Nykyisin Nopalasta käydään muualla töissä, vain muutamalla tilalla pääelinkeinona on maanviljelys. Kylämaisemasta lehmät ovat kadonneet ja niiden tilalle ovat tulleet hevoset. Kylässä toimii kaksi kaupallista hevosalan liikeyritystä, ravitalli sekä ratsastuskoulu. Ravijärven Hevostilalla käy tuntiratsastajia ympäri eteläistä Kymenlaaksoa, samoin suosituilla kesäleireillä. Vuonna 2010 Ravijärven Hevostila investoi maneesiin, joka lisäsi erityisesti talviajan harrastajien määrää. Samalla maneesi mahdollisti ympärivuotisen valmentautumisen Suomen huippuvalmentajien johdolla sekä este- että kouluratsastuksessa.

Nopalassa on 16 ympärivuotisesti asuttua taloa sekä yli kaksikymmentä vapaa-ajanasuntoa. Erityisesti Luotosenjärven mökkimäärä on suuri, myös Monnonlammella ja Hirvilammella on muutamia mökkejä. Kylän keskusta-alue on kulttuurihistoriallisesti arvokasta kylämaisemaa.